|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:40:48 GMT 2
Tietokoneen tuijottelu laukaisee päänsärkyni / Anu / 10.8.2005
Hei! Löysin juuri palstasi ja luin lukijakirjeet, joita luinkin aikamoisen tovin. Mutta nyt toivon, ettei taas hukka peri, sillä olen huomannut, että runsas tietokoneen tuijottelu laukaisee päänsärkyni.
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:42:39 GMT 2
Elinalle paleltamisesta.... / kaisa / 10.8.2005 minulla kun alkaa kohtaus niin tila on päin vastainen tulee tukahduttavan kuuma olotila. Talvellakin vaikka menen kylmään pakkaseen kävelemään niin sekään ei auta. Kesällä jos kohtauksen erehtyy saamaan rannalla niin tuntuu että kuolema tulee, hiki valuu ja ei tiedä mitä tekisi...Hyvää kesän loppua kaikille
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:43:20 GMT 2
Anulle.... / -pää / 12.8.2005
minulle ja yhdelle kohtalotoverilla tuli myös päänsärky pitkästä päätteen kanssa työskentelystä, kunnes itse huomasin nostaa näytön virkistystaajuutta. 6o Hz on kaikista pahin, mutta kun työkoneeni näytön virkystystaajuus nostetiin 100Hz ei ole pitkienkään työpäivien aikana pää tullut kipeäksi, jos ei siis ole ollut muita särkyä ärsyttäviä juttuja yhtäaikaa, mutta siis tarkoitan, ettei näyttö yksinään aiheuta päänsärkyä, jos saa näytön virkystystaajuuden nostettua. Se tosin voi vaatia kokonaan uuden näytön tai uuden näytönohjaimen. Muistaaksi 3 vuotta vanhoissa näytöissä ei vättämättä ole riittävän korkeaa virkistystaajuttaa valittavana.
GD: epäilemättä 60 Hz:n tajuus on epämiellyttävä kelle hyvänsä. Mutta korkeammillakin virkistystaajuuksilla haluaisin tuoda esille sen, että nykyaikaiset telkkarit ovat 100 Hertsisiä, mutta minulla ainakin särkyjaksojen aikana lyhytkin television katselu laukaisee helposti kohtauksen, mutta pc-näytön edessä voin hyvin kotona viihtyä tuntikausia. Eli pelkkä näytön/TV:n virkistystaajuus ei ole se pointti, vaan ehkä sittenkin se katselun aihe. Kohdallani tulkitsen sen niin, että pc-työskenelyssä pystyn täysin hallitsemaan, sen mitä näytössä tulee tapahtumaan, mutta tv:ssä lähetys tuottaa aina uutta infoa, jota särkyjakson aikana en kykene vastaanottamaan tai käsittelemään…
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:44:07 GMT 2
Kuinka perheenne pärjää kohtauksienne kanssa? / Syksyiset terveiset / 16.8.2005
Kesä meni ja ensimmäistä kertaa 8 vuoteen sarjoitainen ei ole tullut kesän aikana (vielä ainakaan). Aiemmin aina touko-kesäkuussa. Tänäkin vuonna valmistauduin taas taistelemaan tuota pirullista särkyä vastaan ja tein jopa kesän suunnitelmani hortonia silmällä pitäen. Vieläkin kuitenkin on pelko, josko se iskeekin tänä vuonna hieman myöhempään. Tätä palstaa lukiessani tuntuu kuitenkin pahalta, koska tiedän monen teistä kärsivän juuri nyt ko. kivusta. Minulle on kuitenkin lohduttavaa että te tiedätte mistä oikeasti on kyse. Joskus toiset ihmiset eivät ole oikein ymmärtäneet kun olen kertonut kuinka kivun ollessa kovimmillaan tapahtuu niin henkinen kuin fyysinenkin lyhistyminen ja kuinka pelottaa jo valmiiksi mennä nukkumaan, tietäen että 2-3 tunnin päästä heräät helvetinmoiseen kipuun. Kysyttävääkin on, eli kuinka perheenne pärjää kohtauksienne kanssa? Vaimolleni kohtaukseni ovat olleet järkyttävää katsottavaa. Joskus olenkin miettinyt että lähden mökille jakson ajaksi, ettei perheen tarvitse katsoa kuinka aikuinen mies pyörii tuskissaan pitkin asuntoa. Lopuksi jaksamista teille kaikille ja muistakaa nauttia kivuttomista hetkistä. ( en kyllä epäile)
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:44:33 GMT 2
Oletteko saaneet/pyytäneet sairaslomaa? / Suski / 20.8.2005
Tervehdys! Olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja olen kärsinyt hortonista 12 vuotta. Kipujaksot toistuvat 1v 2kk - 1v 6kk:n välein. oirekuva on tyypillinen, yöllä, joskus viisikin kertaa ja jakso kestää kokonaisuudessaan n. 4 viikkoa. Yleensä päivällä tulevat kohtaukset rajuimpia, viimeksi hakeuduin tk:hon ja yllätyksekseni sain apua... 20 mg diapam, 100 mg tramal inj ja 75 mg voltaren inj. Kipu loppui 20 min kuluttua!! Kotiin kortisonia 1,5 kk kuuri ja OLEN NUKKUNUT 6 yötä!!! Vuorotyöstäni johtuen olen nyt viikon sairaslomalla, mitenkäs muut, oletteko saaneet/pyytäneet sairaslomaa? Perhe pärjää sairauteni kanssa jo ihan mukavasti, kun lapset olivat pienempiä pelkäsivät kun eivät ymmärtäneet. Nyt tehdään ensin kysymys, onko pää kipeä? ja sitten vasta jatketaan. Mutta kohta tämä on ohi ja voin palata taas hortoilusta elämään!! Voimia kaikille.
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:45:05 GMT 2
Omaiskärsijän osasta... / elina / 27.8.2005
Minulla itselläni ei ole horton, vaan olen "omaiskärsijä", sillä lapsellani on. Olen usein miettinyt tuota huolen ja säälin kierrettä. Tyttäreni näkee, että minä ja varsinkin isä ja veli kärsivät, kun seuraamme avuttomina vierestä hänen kamppailuaan kivun kanssa. Hän on nuoresta iästään huolimatta yrittänyt pariin otteeseen piilottaa kohtaustaan meiltä ,tosin siinä onnistumatta.Yritän kovasti olla näyttämättä hänelle tunteitani ettei hänen tarvitsisi tuntea syyllisyyttä aiheuttamastaan ahdistuksesta tuon kamalan sairautensa lisäksi. Tämä vaikuttaa väkisin koko perheeseen ja minusta tuntuu että perheenjäsenten säästäminen kohtausten näkemiseltä ei ole ratkaisu. Ajatus siitä, että tyttäreni kärsisi yksin jossakin piilossa, jotta meillä muilla olisi helpompaa on vielä enemmän tuskallinen, kuin se että on kohtauksen aikana läsnä,; lohtuna ja tukena. Kaikkien osapuolten on parasta olla avoimia, koska kuitenkin elämme tätä elämää yhdessä suruineen ja iloineen. Tämä on helpompi sanoa kuin toteuttaa, sillä yritän itse usein säästää miestäni näkemästä js kuulemasta tyttäreni kohtauksia. Tämä on sellainen kierre. Tyttäreni kärsii ajatuksesta, että aiheuttaa meille huolta ja murhetta ja se lisää minun murhetta, kun haluaisin keventää hänen kuormaansa enkä lisätä sitä. Olemme joskus puhuneet tästä ihan avoimesti ja se kyllä helpottaa kaikkia. Tämä tauti aiheuttaa surua, ahdistusta jne kaikille jotka ovat osallisina siitä tavalla tai toisella. Olen nähnyt parkkiintuneen erikoislääkärinkin pidättelevän kyyneliään, kun hän ei ole saanut tyttäreni kipua loppumaan sairaalassa. Älkää lakatko uskomasta, että jonain päivänä tulee se kivutonkin päivä!
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:49:10 GMT 2
Oletteko huomanneet tupakan vaikuttavan kohtausten tuloon? / artsi / 28.8.2005
Kuinka moni teistä tupakoi ja oletteko huomanneet sen vaikuttavan kohtausten tuloon. Itselläni on nyt oireetonta aikaa ollut 2 vuotta ja tupakoimatta olen ollut yli vuoden. Aikaisemmin olen huomannut että kohtausten alkamisen aikaan olen aina aloittanut polttamaan tai ollut nikotiini korvaus hoidolla ja tupakoimattomalla ajalla ei kohtauksia ole koskaan tullut.Yleensäkin tupakoidessa oli usein tavallista päänsärkyä,kun nyt on ehkä kerran 2-3 kuukaudessa pientä särkyä.Reilu vuosi sitten kun lopetin tupakoinnin päätin että en koskaan enää tupakkaa suuhuni laita ja uskon että tällä kertaa onnistun.En tosin edes uskaltaisi polttaa kun muistelee edellistä kohtaus sarjaa mikä kesti melkein kolme kuukautta.Sillä hetkellä kun kohtaus sarja on päällä,niin ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että miten selviää seuraavasta päivästä ja nyt kun on saanut olla terveenä pari vuotta niin asia on enää kaukainen ikävä muisto. Jaksamista vaan kaikille jotka joutuvat kohtausten kanssa elämään tälläkin hetkellä ja kyllä se aurinko vielä paistaa teillekin.
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:53:21 GMT 2
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:54:53 GMT 2
Paroksysmaalinen hemicrania, -mahdanko olla ainoa lajiani??? / Lotte / 2.9.2005
Olen kärsinyt 20 vuotta päänsärystä, josta en kehdannut aluksi edes lääkärille kertoa, mutta 15 vuoden jälkeen vihdoin rohkaistuneena sen tein ja sain lähetteen neurologille. Neurologi vallan innostui tapauksestani ja totesi yksintein, että sairauteni nimi on Paroksysmaalinen hemicrania. Olin jotenkin helpottunut, että päänsärylleni löytyi nimi. Nyt tätä palstaa lukiessani totean, että oireeni sopivatkin paremmin CH:in, tosin eivät kaikilta osin. Omat kohtaukseni kyllä ovat kestäneet voittopuolisesti yli 3 tuntia, jopa kuusi tuntia ennenkuin helpottuvat. Yön jälkeiseksi päiväksikin voi jäädä pieni jäytäminen päälle. Ennätys taitaa olla kahden päivän mittainen särkyjakso. Tosin Imigranin nenäsuihkeella aika on lyhentynyt 1-2 tuntiin, joka on sekin jo helpottavaa. Viikossa särkyöitä on 3-4 ( kun nukun istualtani) ja kokonaisaika on nelisen viikkoa. Nykyisin fyysinen kuormitus on laukaissut säryn aiempaa helpommin, saman saattaa tehdä pullollinen olutta. Särkyni on myös luonteeltaan silmää, hampaita ja takaraivoa jäytävää ja lopussa on kivuliaita tuikkimisia. En kuitenkaan luokittele voimakkuutta erittäin kovaksi, mieluummin erittäin epämiellyttäväksi jäytämiseksi, joka ei hellitä hetkeksikään. Säryn aikana olen ihan hiljaa, en voi liikkua, en edes puhua tai syödä. Muilta osin oireeni osuvat yksiin CH:n kanssa. Mahtaako tämän tyyppiselle päänsärylle löytyä nimeä vai kuulunko joukkoon CH:n kaltaiset säryt? Olen siis jo melkein 10 vuoden ajan nukkunut istualtani, joka vähentää kipuöitäni siihen 3-4:än viikossa. Muussa tapauksessa jo 5 minuutin makuulla olo riittää laukaisemaan säryn. Perheeni ja ystäväni ihmettelevät miten kukaan voi nukkua kuukauden istuallaan, mutta kaikkeen tottuu, jos sillä voi särkyjä harventaa. Tähän mennessä en ole tavannut ketään, jolla olisi samanlainen päänsärky kuin minulla. Mahdanko olla ainoa lajiani???
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:55:22 GMT 2
Artturille ja muillekin Kortisonin haitoista / hanna / 8.9.2005
Itselleni kortisoni on ollut hyvin tehoava estolääke, mutta haittavaikutukset ovat nyt saaneet miettimään sen käyttöä. Viime vuoden kesällä itselläni oli pahin sarja koko elämäni aikana (4 kk) ja kortisoni oli ainoa, joka edes vähän taltutti sarjaa, mutta aina kun annosta laskettiin vähänkin tulivat nämä helvetilliset kivut. Haittavaikutukset olivat kortisonin suurella annosmäärällä ja pidempiaikaisella popsimisella todella suuret: -painon nousu-nesteen kerääntyminen ja tästä johtuvat nivelkivut jotka äityivät niin pahoiksi, että yhtenä aamuna jalat eivät kantaneet kivulta (olin kävellyt paljon edellisenä päivänä ja lääkärin mukaan neste jotenkin kerääntyessään niveliin aiheutti tämän) -kuunaamaisuus-suun ja muiden limakalvojen kuivuminen ja jatkuva janon tunne -ihon ohentuminen -> palaminen auringossa-koko kehon peittävät näppylät iholla -hiusten lähtö ja huonokuntoisuus (hiukset ohenivat puolella!) -kynsien lohkeilu-aggressiivisuus, ärtyissyys, suoranainen raivoaminen läheisille! -unettomuus -> väsymys-hyperaktiivisuus, keskittymiskyvyn puute -kasvojen alueen karvoituksen vahvistuminen (!?) Kesti vuoden, että kehoni toipui näistä sivuvaikutuksista.Nyt sarja on taas tänä aamuna pamahtanut päälle ja epätoivoisena mietin mitä tehdä. Päätin viimeksi etten enää syö koskaan kortisonia, sillä nuorena naisena nämä edellä luetellut sivuvaikutset ovat todella ongelmallisia ja vaikuttavat henkisesti jaksamiseen todella paljon. Olen jo melkein valmis ottamaan mieluummin kohtaukset muutaman kuukauden ajan kuin vuoden mittaisen toipumisen kortisonin käytöstä! Minulle ei vielä ole ehditty oikein muita estolääkityksiä kokeilemaan, koska kortisoni on toiminut tähän asti. Nyt olisi kyllä muiden vaihtoehtojen aika! Onko kellään hyviä ehdotuksia? Kokeilin viime vuoden kesän sarjan aikana Verapamiilia, mutta en tiedä sen varsinaista tehoa, koska sitä kokeiltiin kortisonin kanssa. Siitä tuli kuitenkin sivuvaikutuksena hirvittävän kova vatsa! Toivon nyt vain hartaasti että tämänkertainen sarja ei veisi työkykyäni lähes täysin niin kuin tapahtui viimeksi - Olin silloin todella epätoivoinen ja jopa hulluuden rajamailla. Itku tässä tulee kun miettii viime kertaista helvettiä ja pelkää sen toistumista. Itselläni tuntuu sarjat vain pidentyvän ja pahenevan iän karttuessa...Tsemppiä kaikille!
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 15:55:53 GMT 2
Hannalle... / Lea / 10.9.2005
Hanna! Minäki olen koittanut kortisoni hoitoa, mutta oireet eivät helpottaneet. Vain kamalat sivuvaikutukset tulivat. Estolääkkenä minulla auttoi Verpamiili, ummetuksen enneltaehkäisyyn käytettävä saman aikaan ulostuslääkkeitä samaan aikaan. Oletko kokeillut happihoitoa kohtauksiin. Todella tehokasta!
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 21:39:20 GMT 2
Lääkeitä, lääkeitä... / Juuri diagnoosin saanut nainen / 13.9.2005
Sain juuri tänään uuden diagnoosin: hortonin neuralgia. Yli viisi vuotta minua hoidettiin kroonisesta migreenistä kärsivänä henkilönä. En tiedä missä mentiin vikaan ja millä tapaa oireet jäivät huomioimatta, mutta jollain tavalla nyt kuitenkin hieman helpottaa. Tilanne on kuitenkin hankala. Päänsärkyni on kroonistumassa. Vielä se ei sitä, ehkä, ole -toivotaan. Lääkitys on tällä hetkellä huikaiseva. Kuuriluontoinen kortisoni ja Anervan. Estoina Verpamil,Noritren ja Topimax. Siihen lisäksi allergiat ja muut vaivat. Ehkäpä allergiaoireiluna pidetyt nuhat ja silmien vuodot olivatkin jotain aivan muuta... Joku kyseli aikaisemmin topimaxin sivuvaikutuksista... Muistihäiriöt olen huomannut vasta nyt. Olen syönyt sitä jo usean vuoden ajan, käytin sitä jo oletetun migreenin estoon. Muistihäiriöt ilmenevät enemmän kuitenkin "hitautena". Kun joku sanoo jotakin, voi mennä useampi sekuntti ennenkuin alan tajuta toimia. Enemmän olen ollut huolissani muista sivuvaikutuksista. Painoni on pudonnut noin 10 kiloa (annostus on tällä hetkellä 150mg ollut maks. 200mg). Toinen huono vaikutus on käsien puutuminen. Siihen sain nyt lääkäriltä kaliumtabletti reseptin. Toivotaan, että edes yksi asioista korjaantuu... Kaikkea ei voi vaatia. Noritrenistä jos hakee huonoja puolia on sanottava, että huimausta ilmenee. Annostus on kyllä ollut 100mg. Pyörtynytkin olen ja nyt annostus lasketaan hitaasti 25mg illassa, joten toivon, että tuo vaiva lakkaa, kosa verpamilillä on tunnetusti samaa vaikutusta ja annostus tuossa on melkoisen suuri... Ainoa toimiva kohtauslääke on ollut Imigran-injektio, mikäli on auttanut, aina sekään ei apua ole tuonut.Väärin diagnostisoituna ehdin kokeilla lääkkeitä laidasta laitaan enkä todellakaan hyvällä menestyksellä. Toivottavasti jotain hyvää alkaisi tästä eteenpäin aukeamaan ja pikku hiljaa kenties säryttömiäkin päiviä. Ajatukset ovat tässä vaiheessa vielä hieman sekaisin, mutta toivottavasti jotain selvää saitte... =)
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 21:39:45 GMT 2
Cluster-päänsärkyoireyhtymä todettiin muutama viikko sitten. / arto h / 15.9.2005
moron kaikille itselläni todettiin cluster-päänsärkyoireyhtymä muutama viikko sitten. Jakso on ollut nyt päällä 4 viikkoa ja alku oli kuin oppikirjasta, ensin yöllä toinen sierain tukkoon, hetken päästä silmäluomi tuntui riippuvan ja sitten helvetillinen päänsärky pari tuntia. Eka viikko meni kärvistellessä sitten lääkäriin joka selvitti taudin ja aloitti lääkityksen. Clotan tepsi alussa kunhan sen otti just oikeaan aikaa mutta nyt sen teho tuntuu hiipuvan. maksimi annos on 3 x 200 mg päivässä mutta itsellä se ei riitä, 4 - 5 riittää. Kokeilin myös almograd-pilleriä mutta kahden pillerin jälkeen se loppui, meni pönttö pahempaan kuntoon. Happihoidossa olen ollut kerran ja se auttoi.Kohtauksen jälkeen jää usein jomotusta mutta siihen auttaa jääpussi pakkasesta, ainakin se turruttaa kivun. En tiedä onko tavallista mutta nyt kohtauksia on pitkin päivää, ei enää pelkästään illalla tai yöllä.Toivottavasti tää helpottaa joskus sillä on kohden paskamainen tauti. tsemmpiä muille arto
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 21:40:10 GMT 2
Magnesiumia+happi,Kandee kokeilla! / Artturi / 16.9.2005
ArtturiHanna + muut! Sullapa tosiaan tuli sit sivuvaikutuksia, kuulosti hurjalta...Kannattaa kokeilla estoon magnesiumia + happi, mulla tehos/katkas yhen särkyjakson! Kandee kokeilla!
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 21:40:43 GMT 2
Olen kärsinyt Hortonin päänsärystä -90 luvun alusta alkaen... / Pia / 19.9.2005
Olen kärsinyt Hortonin päänsärystä -90 luvun alusta alkaen (olen nyt 33-v. vanha) ja vasta muutama vuosi sitten tehtiin selvä diagnoosi. Useasti tätä hoidettiin kolmoishermosärkynä. Olen aina kärsinyt paljon päänsärystä (tension neck- tyyppisistä vaivoista), mutta tämä kyllä on jotain sanoin kuvaamattoman hirveää. Taudista tuntuu olevan hyvin vähän tietoa ihmisillä ja esim. tk:ssa hoitajat ovat aika tietämättömiä asiasta. Tällä hetkellä olen sairaslomalla Hortonin takia ja siksi lueskelen ja etsin lisää tietoa. Minulla oli viimeksi reilu vuosi sitten edellinen kohtaussarja, eli hyvin meni tähän asti. Minulla stressi edesauttaa päänsärky jakson alkamista, ja sarjoja tulee keväisin ja syksyisin. Estolääkkeenä käytän kortisonia ja Verpamilia, vielä en osaa sanoa niiden vaikutuksesta, kun vasta viime vuonna ne sain. Kohtauksen aikana pistän Imigrania ja kipu helpottaa 5- 10 minuutissa, mutta lääkkeen sivuvaikutukset ovat aika ilkeitä. Ne kyllä kestää mielihyvin, kun päänsärky vaan helpottuu. Olen kokeillut Imigran tabletteja, mutta auttoivat vasta puolentoista tunnin kuluttua ja olin tulla hulluksi. Nenäsuihke auttaa 15 min. päästä, joten olen kokenut injektion nopeimmaksi avuntuojaksi, vaikka itsensä pistäminen on vaikeaa. Imigran on todellakin kamalan kallis, mutta erittäin tehokas. Kalliiksi käy tämä sairastaminen, mutta mistäpä ei olisi valmis maksamaan, jos vaan apua saa. Ainoa huono puoli on, että vuorokaudessa voi ottaa ainoastaan kaksi annosta lääkettä. Siksi viime vuonna jouduin menemään sairaalaan ambulanssilla, jotta sain kunnon lääkkeet. Siellä sanottiin, että jos muu ei auta niin kokeillaan happihoitoa. Sitä ei ole vielä kokeiltu, mutta olen kuullut sen auttavan. Luin tänä aamuna jostakin, että kotiin on saatavana happipullo, jotta se olisi aina lähettyvillä ja se auttaa 5- 15 minuutissa. Ainakin Agalta niitä saa, jos ei omasta tk. sta löydy. Kela myös korvaa osan tästä hoidosta. Kannattaa kysyä lääkäriltä, jos tällaista apua haluaa. Vaiva on niin ihmeellinen, että toiset ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä ja vaikea sanoin tätä kauheutta on edes kuvatakaan. Kotona mieheni onneksi ymmärtää taudin kauheuden ja saan levätä rauhassa. Kaikki hälinä, kuten lasten äänet ärsyttävät suunnattomasti, mutta eivätpä pienet lapset ymmärrä tätä tautia ja osaa olla hiljaa. Haluan olla pimeässä, viileässä ja rauhassa niin kauan, että olo korjaantuu. Minulle tulee uusi kohtaus n. 12 tunnin välein ja usein yöllä pari tuntia nukahtamisesta. Minulla on injektio valmiina odottamassa, jotta saan apua mahdollisimman pian. Kauhulla odotan uutta kohtausta, mutta ei ole auttanut muu kuin totutella elämään tämän sairauden kanssa. Silloin, kun jakso on menossa, niin mitään ei juurikaan jaksa eikä pysty tekemään. Yöt nukun huonosti ja päivisin on veto poissa. Mutta sitäkin onnellisempi olen, kun päähän ei koske ja onnekseni voin sanoa, että jaksot uusiutuvat noin vuoden välein. Tosin "masennus" ja epätoivo iskee kohtausten aikana, miksi juuri minä kuulun tähän vähemmistöön. Toivon kaikille kohtalotovereilleni hyvää syksyn jatkoa ja voimia ikävän sairauden kanssa kamppailuun.
|
|
|
Post by Yllapito on May 29, 2012 21:41:13 GMT 2
Olipas hienoa löytää muitakin. / Ile / 19.9.2005
Olipas hienoa löytää muitakin.Olen luovuttanut lääkärissä juoksemisen jo kolme vuotta sitten, kun minkäänlaiseen tulokseen ei ole kukaan lekuri vielä päässyt ja noin tunti sitten vielä elin "migreenissä".Tämä on tosin vasta neljäs kerta elämäni aikana ja lyhimmillään on kestoa ollut noin kolme viikkoa ja pisimillään neljä.Parisen vuotta on ollut väliäkin nyt edelliseen jaksoon.Nyt on kolmas viikko taas menossa ja odotankin loppua kin hullu puuroa. Imigranin nenäsuihkeet oli alkuun ainoa,millä sain edes hengähdystauon,mutta niistä loppuu potku jo muutaman päivän käytön jälkeen.Relert on tominut nyt ja sen avulla olen pystynyt jo työni jotenkuten hoitamaan.Sangen kyllästynyt olen minäkin tähän vaivaan ja kauhistutti lukea,kun jotkut potevat tätä huomattavasti enemmän.Kirkas auringonvalo tuntuu laukaisevan aina säryn ja aina olenkin sairastellut kesäisin.Viina on auttanut aina pari päivää,kun on oikein perseet onnistunut vetämään,mutta kun aloin syömään relerttiä,niin huomasin kyllä meneväni aika sekaisin pienestäkin määrästä,eli nyt ei oikein uskalla tehdä sitäkään. Eniten harmittaa ympärilläni olevat ihmiset,kun viikon jälkeen kaikki jo luulee minun teeskentelevän pääsärkyäni. Kiitoksia näistä sivuista ja jaksetaan vaikka ihan piruuttamme.
|
|
|
Post by Yllapito on May 31, 2012 21:29:11 GMT 2
Minkälaisia Verpamil-annoksia te ihmiset nautiskelette? / KNy / 20.9.2005
Minkälaisia Verpamil-annoksia te ihmiset nautiskelette? Oma kokemukseni on, että liian pienestä annoksesta ei ole YHTÄÄN MITÄÄN hyötyä. Sain aikaisemmin 1-2 kohtausjaksoa vuodessa, eikä joku 3x80 mg Verpamil-annos auttanut yhtään.Lopulta nostin annostuksen 2x200 mg depot (yksi aamulla, toinen illalla) - ja nyt olen ollut yli 2 vuotta lähes oireeton (pari kertaa on yrittänyt iskeä päälle, muttei ole kuitenkaan onnistunut). Kannattaa tietysti jutella lääkärin kanssa näistä annostuksista - minulla nimittäin on verenpaine muutenkin pikkuisen korkealla, enkä ole saanut mitään sivuoireita Verpasta (lääkäri sanoi, että 480 mg on maksimi annostus).Eihän tähän kavalaan tautiin yksi keino tehoa kaikkien kohdalla, mutta porukassa saattaa olla niitäkin, jotka kärsivät liian pienen annostuksen johdosta.
-KNy
|
|
|
Post by Yllapito on May 31, 2012 21:29:46 GMT 2
Fyysinen rasitus ja CH? Meneekö keltään muisti? / arto h / 20.9.2005
moron nyt tuntuu kuin olisi särky loppunut, tältä erää. 4 viikkoa meni kärvistellessä, paino putosi 6 kg ja hiukset harmaantui lisää. kirjoitin aikaisemmin mutta silloin ei ajatus oikein kulkenut joten yritän nyt uudestaan. Voiko olla mahdollista että kova fyysinen rasitus laukaisee kivun päälle. Itse aloitin kuntoilun ja tietty suomalaiseen miehiseen tapaan joka päivä kovempaa kuin edellisenä. Kuntoilu loppui kuin seinään kun särky alkoi. Pahimmillaan oli 4 -5 kohtausta päivässä ja loppua kohti 1-2 päivässä kunnes yhtäkkiä se loppui. Lauantai oli kivuton ja nyt eletään tiistaita joten toivon että ohi on. Pientä jomotusta tuntuu ohimolla varsinkin kun on tehnyt koko päivän hommia tietokoneella, tyypillistä ?? kö.Lääkityksenä oli koko ajan verenpainelääkkeet plendil ja selogen ja clotan tulehduskipulääke. Clotan auttoi ihmeesti, ei heti mutta parhaimmillaan puolessa tunnissa kipu helpotti, ei poistunut mutta muuttui siedettäväksi.Vielä kun löytäis lääkärin joka tuntis taudin ja osais antaa valmiiksi esto ja kohtauslääkkeet jos ja kun tää kuitenkin uusii jossain vaiheessa. Meneekö keltään muisti, tuntuu kuin olisi pieniä häiriöitä vieläkin muistin suhteen.
GD: Kyllähän tilapäiset muistihäiriöt voivat johtua mistä hyvänsä ylirasituksesta ja stressistä, saati siiten CH:n viikkokautisista rääkistä ja valvomisesta...
|
|
|
Post by Yllapito on May 31, 2012 21:31:14 GMT 2
Monimuotuinen CH, Mene ja tiedä.... / Markus 28v / 20.9.2005 Itse törmäsin hn:ään muutama vuosi sitten, ollessani 22-vuotias. Päänsärky ei ollut aivan niin lujaa kuin mitä kaikissa kirjoissa asiasta sanotaan, mutta pahuksen kovaa se oli. Kipu oli kovempi kuin mitä olen koskaan ennen ja jälkeen kokenut. Ehkä kipukynnykseni vain on hippasen keskivertoa korkeampi. Mene ja tiedä. Muistan, että joskus pystyin olemaan koulussa päivän loppuun. Yleensä en, vaan päädyin jonnekin käytävälle tai vessaan pitelemään päätäni pitkäksi toviksi ja kiroilemaan melkoisesti ääneen. Aluksi lääkitykseksi Imigram injektioita ja estolääkitykseksi Absenoria. Toimi hyvin. Sitten, parin kuukauden sisällä oireet katosivat kokonaan. Ei enää kohtauksia.Sitten, vuoden päästä, "hassua" tapahtui. Ei enää HN:ää, mutta migreeni tuli tilalle. Äidilläni on migreeni ja melko paha sellainen.Ikäänkuin HN olisi laukaissut migreenini, koska en ennen HN kohtauksia ollut kokenut mitään vastaavankaltaisia sairauksia/oireita/kohtauksia! Mutta migreenikään ei ole "aivan puhdas" migreeni. Se on enemmänkin sekoitus HN:ää ja "puhdasta" migreeniä. - Kohtauksia on pitkin vuotta hieman ja ne ovat yleensä lieviä, mutta syksyllä alkaa helvetti. Jatkuvasti kohtauksia kuukauden-kahden ajan. Yleensä syys-lokakuussa alkavat. Sitten taas helpottuu.- Kohtauksia on kahdenlaisia. Toisessa oireet ovat melko "lieviä" ja menevät ohi muutamassa tunnissa lääkkeen oton jälkeen ja tulevat takaisin ehkä joskus viikkojen päästä tms. Toisessa kohtauksessa oireet ovat kovempia eivätkä mene ohi lääkkeillä joko lainkaan tai vain hyvin huonosti ja oireet jatkuvat n. 12-24h välein tulevana sarjana 2-4vrk. Sarja toistuu yleensä muutaman päivän tai viikon välein kerran-pari. - Kipu tuntuu vasemman silmän takana mutta myös muuallakin päässä. Yleensä enemmän muualla päässä kuin silmän takana.- Kivun voimakkuus ei ole siis niin "voimakas" kuin mitä sen "pitäisi olla" HN:ssä. Hitosti se sattuu, mutta en nyt kaksikerroin pyöri lattialla tuskissanikaan.- Ennakko-oireet ovat kuin migreenissä, paitsi ettei auroja tule. Makean himo, ärtyneisyys, joskus unihäiriöt, jne.- Punaviini + olut on takuuvarma keino saada kohtaus alkamaan. Pelkkä olut ei tee mitään ja pelkkä punaviini vain harvoin aiheuttaa kohtauksen. Olutta ja yksikin hörppäys punaviiniä ja kohtaus tulee 6h sisällä 100% varmuudella.- Itse kohtaus muistuttaa monessa mielessä hiton pahaa krapulaa. Paitsi että en oksentele ja mahakin pysyy yleensä kunnossa. Ja on valon/äänten arkuutta.- Joskus kohtauksissa ei ole särkyä lainkaan(!!!), vaan pelkästään muut oireet. Tämä hämää melkoisesti, nm. useita kertoja pari päivää epämääräisiä oireita kärsineenä vasta tajunnut ottaa lääkkeet jolloin olo on parantunut parissa tunnissa huomattavasti! Toisinaan taas on pelkästään särky eikä muita oireita.- Sanoisin, että n. 75% kohtauksista noudattaa kuitenkin seuraavaa kaavaa: Edellisenä päivänä tai iltana iskee valtava makean himo ja ärtyneisyys. Sitten seuraa univaikeudet ja sitten pahoinvointi ja valo/ääniarkuus. Lopuksi iskee vasta särky päälle. Oireet helpottavat lääkityksellä yleensä 4 tunnissa siinä määrin että olen taas toimintakykyinen (joskaan ajattelun tehokkuus ei päätä huimaa ja väsyttää pirusti). Ilman lääkitystä oireet jatkuvat samoina tai välillä heiketen ja voimistuen 3-7vrk. Seuraava kohtaus tulee 1-100vrk kuluttua. Olen kokeillut erilaisia lääkityksiä ja havainnut seuraavat lääkkeet ja niiden yhdistelmät hiton hyviksi:- Miranax 550mg. Vie säryn tehokkaasti, muttei mitään muita oireita. Jos oireina on vain kipu, tämä riittää. Hyvä lisä esim. Imigram 50mg:hen.- Imigram 50/100mg. Lopettaa yleensä kohtauksen, mutta toisinaan ei mitään vaikutusta etenkään särkyyn. Kombinaatio Miranax 550mg kanssa on erinomainen! - Metoklopramidi + Sirdalud + Miranax 550mg. Hiton hyvä kombinaatio, joka ei lopeta kohtausta mutta vie kaikki oireet pois. Tähän voisi ehkä vielä liittää tuon Imigram 50mg:n, en ole kokeillut vielä mutta arvelisin tuloksen olevan erinomainen. - Imigram injektio. Sattuu ja pirusti. Pistäessä ja sen jälkeen kun aine voimistaa migreenin oireita. Ei kiva. Tosin, kunnon kohtauksen iskiessä mieluummin nopea tuska kuin pitkä kohtaus.- Ehkäisevää lääkitystä olen kokeillut, mutta ilman merkittävää hyötyä ja toisaalta en halua kaikkein "rajumpia" lääkkeitä ottaakkaan sivuvaikutusten vuoksi. Pärjään tällä tavalla kohtuullisen hyvin. Ehkä voisi jotain kokeilla. Onneksi on sairaskuluvakuutus!!!Ongelmana on, etteivät kaikki lääkärit oikein ota innolla vastaan "ohjeita" lääkityksestäni. Jos saisin valita, ottaisin aina metoklopramidi (pahoinvointilääke) + sirdalud (lihasrelaksantti) + miranax (särkylääke) + imigram (kohtauslääke) + tenox 20mg (unilääke) ja nukkuisin koko kohtauksen pois. Seuraavana päivänä olisin luultavasti työkykyinen.Kohtausten kanssa olen jo oppinut elämään, eniten minua harmittavat ihmiset joilla ei migreeniä/hn:ää ole ja lääkärit jotka kiistelevät joskus kanssani siitä mikä vaiva on kyseessä ja paljonko tarvitsee sairaslomaa. Ihmiset, joilla itsellään on migreeni ja etenkin lääkärit jotka kärsivät migreenistä/HN:stä, osaavat suhtautua asiaan oikein. Omaa elämääni nämä/tämä sairaus ei hirvittävästi rajoita, lääkkeet vaan reppuun ja etenkin syksynä on vain alistuttava kohtaloonsa ja tiedettävä että kohtauksia tulee.
|
|
|
Post by Yllapito on May 31, 2012 21:32:12 GMT 2
Kroonistuva on nyt Krooninen... / pirita / 23.9.2005
Kirjoittelin tuossa joku aika sitten tänne, kun sain tiedon Hortonistani. Muutos tuli yllätyksenä, olin jo monta vuotta elänyt tiedon kanssa että olen krooninen migreeni potilas.Tänään sain sitten kuulla ikävän uutisen. Vielä viime viikolla papereissani luki Sarjoittainen päänsärky (kroonistumassa), nyt niissä lukee taas tuo samainen sana KROONINEN. Lääkehoito on viety aika maksimiin. joku kyselikin minkälaisia annostuksia Verpamilista on käytössä. Minulla annostuksena on 600 mg vuorokaudessa eli 200mg tabletti kolme kertaa vuorokaudessa. Silti apua ei oikein löydy. Muitakin lääkkeitä on kourakaupalla, mutta nyt on puhuttu jo muistakin vaihtoehdoista, joita tullaan ehkä tulevaisuudessa kokeilemaan. Minun kohdallani nämä vaihtoehdot ovat Botox ja stimulaattori (joka tosin on armaassa Suomen maassamme vielä melko harvinainen). Kyllä tämän pään kanssa muuten jaksaisikin elellä, mutta se ei anna rauhaa yöllä eikä päivällä. Tälläkin hetkellä olen sairaslomalla, töissä kun ei parin tunnin huonosti nukutun yön jälkeen ole kuin haitaksi. Haluan vain toivottaa kaikille säryttömiä päiviä! Ja toivon, että itsekin joku kaunis päivä sellaisen vielä kokisin... Nyt se tuntuu vain kaukaiselta haaveelta...
|
|